Oneshot.
Fanfic twilightistä
Pov: Alice
A/N: tyyli: Angst.
~Will you stay whit me ?
"Jasper älä!" Huusin ja nauroin. Viimein kun hän lopetti kutittamisen hengähdin. Katsoi Jasperia silmiin ja kuiskasin hänen korvaan "en jätä sinua ikinä..". "En minäkään sinua" Jazz vastasi minulle.
>>Mutta oliko näin? Eipä ollut <<>> vielä viimeviikolla olimme onnellisesti yhdessä... << totesin ja painoin päänityynyyn. Aloin muistelemaan miten se tapahtui....
Se taisi olla tiistai vai oliko...
"Mitä miksi? Miksi he ovat tulossa tänne?" Minä kysyin kauhuissani Carlislelta. "Aro on vanha ystäväni ja hän tahtoo nähdä meidät ihan hyvissä merkeissä." Carlisle kertoi rauhoittavasti. Tunsin rauhan valtaavan minut, mutta en voinut luottaa tunteisiini kun Jasper istui vieressäni. "Niin mutta miksi Felix, Marcus ja Jane tulevat mukaan!" tuhahdin. "He tulevat ihan varmuuden vuoksi, Aro tykkää pitää vartoitaan mukana" Carlisle jatkoi kertomista. Nyökkäsin ja katsahdin sitten jasperiin. Hän hymyili minulle omaa ihanaa enkelimäistä hymyään. Nojauduin Jasperin kylkeä vasten. Tunsin kuinka hänen lämmin kätensä silitteli päälakeani samalla kuulin hänen sanovan "Ei mitään hätää rakas luota Carlisleen..."
Vielä sinä samana päivänä he saapuivat...
Kuulin kun oveen koputettiin huokaisin ja huudahdin Carlislelle "He ovat täällä!". Istuin sohvalla ja kuulin Carlislen sanovan minulle ohimennen "muistathan käyttäytyä". Nyökkäsin ja kuulin kun Aro tervehti häntä. Kuuntelin vähän aikaa Aron ja Carlislen kuulumisten vaihtelua, lopulta kyllästyin siihen ja päätin mennä yläkertaan Jasperin luokse. Avasin huonemme oven ja kysyin lempeästi "Hei kulta, mitä teet?". "Järjestelen vain vaatteita" Hän vastasi minulle hieman hajamielisen kuuloisena. Tansahtelin hänen vierelleen, laskin käden hänen olkapäälleen ja kysyin "Kulta... Onko kaikki hyvin?". Jazz katsahti minuun ja hymyili minulle enkelimäistä hymyään ja sanoi "On.. kaikki on aivan hyvin". Sitten hän suuteli minua sametinpehmeillä huulillaan. Mistä olisin voinut tietää että tämä suudelma oli viimeinen suudelma minkä saan häneltä?
Suudelman jälkeen hän ehdotti minulle että menisimme alas muiden luokse. Olin ensin ajatusta vastaan mutta sen jälkeen hän vetosi siihen ettei tahtosi antaa meistä epäkohteliasta vaikutusta.
Menimme alas muiden luokse istahdin olohuoneen sohvalle Esmen viereen, Jazz istahti vierelleni.
Keskustelimme kunnes Jazz ilmoitti kohteliaasti että hänen pitäisi mennä metsästämään, ehdotin että tulisin mukaan mutta Jazz sanoi että voisin jäädä tänne. Kuuntelin keskustelua ja vastasin kun minulta kysyttiin. En ollut ikinä pitänyt Volttuureista, enkä pidä vieläkään. Samassa huomasin Janen kadonneen >> no ei se minulle kuulu minne hän lähti. <<. Ilmoitin että käyn ylhäällä. Tansahtelin keveästi minun ja Jasperin huoneeseen. Huomasin Jasperin matkalaukun kadonneen samassa katsoin maaha. Maassa näin kirjekuoren ja sen päällä revityn valokuvan. Valokuvassa olimme minä ja Jasper. Otin kirjeen käteen, kuoressa luki "Alicelle". Avasin kirjeen ja aloin lukemaan:
"Rakas Alice, olen poissa. Huomasin vain ettei rakkautemme ollut enään samanlaista kun ennen. Lähdin pois Janen kanssa. Kerran kun emme enään näe voin kertoa että olin tapaillut metsästys retkilläni jo monen kuukauden ajan Janea. Toivoin ettet tee mitään tyhmää itsesi ja muiden takia.
Hyvästi. terveisin: Jasper"
Luin kirjeen rivit uudestaan ja uudestaan. En voinut tajuta, miksi en ollut nähnyt tätä? Puristin kirjeen palloksi ja heitin sen seinään. Potkaisin pöydän rikki ja kaaduin maahan. Aloin nyyhkyttämään, miksi hän teki tämän minulle? Samssa kuulin oven koputuksen, kuulin Esmen lempeän äidilisen äänen "Alice... saako tulla sisään? onko kaikki hyvin?". En voinut vastata istuin maassa liikkumatta. Jos olisin kyennyt itkemään, nyt olisi sen aika...
Makasin sängyllä liikumatta sydämmeni särkyi aina uudestaan kun muistelin tuota päivää. Luulin ettemme ikinä eroasi....
The End ;)
Sain nyt tälläisen aikaa :D
